Juhannustaika

"Joko oles juhannustaija teheny?"

"Ai hä? Mitkä?"

"Et oo tosiissas ettet tiiä. An mää saata su kottii ni kerro samal ja voira sit tutustu paremmi ko tääl laval o liikka porukka. Kato meil tääl maal o joka juhannus tytö keränny niitylt kukki ja pistän ne tyyny al. Tarinoitte mukka ne näke sit unes niitte tuleva miähe. Mut ei su tart sellassii tehä, tässähä meitti jo o."

"Ah! Kyllä on pojalla pokkaa… Ihan älytöntä, mitä jos on heinänuha tai jos noukkii väärät kukat. Voisitsä ajaa vähän hiljempaa vai haluutsä tappaa mut?"

"Joo, sori en mää yleensä tälläi… Sää oles vaa nii nätti."

Iltapäiväkävely

Isoäiti kuivasi suurta lautasta tullessaan olohuoneeseen juuri parahiksi katsomaan miten pientä Musti-parkaa nostettiin vaunuihin.

”Kultaseni, Musti on koira, ei hän varmastikaan pidä jos tuolla lailla roikotat häntä paikasta toiseen.” sanoi isoäiti hieman toruvasti. 

”Mutta kun minä haluan hoitaa sitä. Sillä on oikein hyvä olla kun laitan sen valmiiksi ja sitten me lähdetään iltapäiväkävelylle.” tyttö puolusteli ja sitoi koiralle hattua. 

Isoäiti tuli tytön luo, nosti koiran vaunuista ja riisui siltä lastenvaatteet. ”Tyttökulta, eivät koirat halua vaatteita päälle. Hoivaa noita sinun nukkejasi, niillä näyttäisi olevan hieman kylmä kun aivan ilman vaatteita ovat.” 

Tyttö nyrpisti nenänsä ja valmistautui huutamaan vastalauseita, mutta isoäiti oli nopeampi. ”Paistan sitten illalla lettuja, niin voidaan pitää lettukestit. Sinun on paras alkaa valmistautua iltaa varten!”

Irina.

Laskee aurinko puiden taa ja värjää Oulunjoen punaisella. On tammikuu ja kylmää, huurteessa on kaikki puut ja valkeana maa. Lumihiutaleet rakentavat huikeita kuvioita sysimustalle huivilleni. Lasken seppeleen kummulle ja astun askeleen taakse katsoakseni sitä kauempaa.Vaivun muistelemaan ystävääni…

…

Istuttiin siinä sillankaiteella Irinan kanssa ja naurettiin miten eksytettiin s-marketin vartija. Mulla oli kädessä greippi, joka me oltiin varastettu. Pitihän sitäkin koettaa ennen kun järkeä tuli päähän. Kaikkihan sitä hoki, että kun kahdeksantoista täyttää, pitää käyttäytyä kuin aikuinen…

Oltiin Irinan kanssa tunnettu vaan muutama viikko ja silti musta tuntu, että Irina oli opettanu mulle enemmän elämää kuin kukaan muu ikinä.  Irina oli mua vuoden vanhempi ja kokenut jo paljon enemmän kuin mä. Me päätettiin karata kotoa ja lähteä Jyväskylään. Irinalla oli siellä joku kaverin kaveri joka lupas majottaa meidät. Mulla ei oo ikinä ollu niin hauskaa bussimatkaa. 

Irina jätti mut hetkeks kämpille ja lähti hakemaan meille juotavaa. Kämppä oli rähjäinen ja siellä haisi kusi. Sängystä puuttui yks jalka ja vessassa ei ollu ovea. Sohvapöydän alla oli epämääräisen näköisiä jauhepusseja. Mua alkoi pelottaa ja halusin takaisin kotiin tai edes motelliin. Telkkarista tuli Putous, se Irinan kaveri tuijotti sitä silmät tyhjää täynnä. 

Rentouduin hieman kun sain Irinalta kopan kaljaa. Tuttu ja turvallinen känni turrutti pelon. Keittiön pöydän vieressä Irina jutteli keijuille. 

Meidän kolmen hengen porukka lähti yöllä käymään pubissa. Pääsin loistamaan laulutaidoillani ja lurautin Aikuisen naisen komeiden hurrausten saattelemana. Irina ei viihtynyt kauaa, vaan kinusi takaisin kämpille saadakseen lisää. Lisää kamaa. Me mentiin taksilla Hämeentie 10:een ja käveltiin siitä kaks korttelia kämpille.

Ennen kuin aamuaurinko osui ikkunasta sisään, oli Irina lentänyt enkeleiden maahan… 

…

Auringon viimesäteet näyttävät pieniltä aalloilta hangella, saaden sen säihkymään kuin pienen pienet timantit. Poskelleni vierähtää kuuma kyynel. Seppele jää yksin ilta-auringossa välkehtivän lumivaipan päälle huopatossujen jättämien jalanjälkien johtaessa pois.

Kati hei moi.

Kati tuli jo.

Kati ootsä tosissas.

Kati selviitsä siitä.

Kati oot kyl nättinä tänää.

Kati anna mä halaan sua.

Kati älä oo tollane.

Kati oot varsinainen tulisielu.

Kati hyvä uutinen.

Kati sä olet haaveilija.

Kati kyllä sä osaat kirjoittaa kun vaan päätät niin.

Kati mä luotan suhun.

Kati varo vähän.

Kati hengitä nyt vaan rauhassa nii ambulanssi tulee kohta.

Kati mä rakastan sua.